The resolution and the amendments of Lyme Europe disease which were adopted in ENVI committee on September 10, 2018.
LUONNOS PÄÄTÖSLAUSELMA ESITYKSEKSI suullisesti vastattavan kysymyksen B8-0000/2018 johdosta työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti borrelioosista (Lymen tauti) (2018/0000(RSP))
Alojz Peterle
Daciana Octavia Sârbu
Jadwiga Wiśniewska
Frédérique Ries
Merja Kyllönen
Michèle Rivasi
Mireille D’Ornano
Sylvie Goddyn
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta Euroopan parlamentin päätöslauselma borrelioosista (Lymen tauti) (2018/0000(RSP))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen borrelioosista (Lymen tauti) (O‑000088/2018 – B8‑0417/2018),
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,
– ottaa huomioon järjestelmälliseen tieteellisen kirjallisuuden katsaukseen perustuvan Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen raportin borrelioosin diagnosointitarkkuudesta serologisin testein,
– ottaa huomioon tammikuussa 2016 Tukholmassa pidetyn asiantuntijaverkoston kuulemiskokouksen, jonka aiheena oli borrelioosin seuranta EU:ssa,
– ottaa huomioon tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston perustamisesta yhteisöön 24. syyskuuta 1998 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2119/98/EY(1),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että oikeus terveyteen on Euroopan unionin perussopimuksissa ja erityisesti SEUT:n 168 artiklassa tunnustettu perusoikeus;
B. toteaa, että borrelioosi eli Lymen tauti on Borrelia burgdorferi ‑bakteerin aiheuttama bakteeritauti, joka tarttuu ihmiseen bakteeria kantavan punkin pureman välityksellä; toteaa, että borrelioosi on ihmisiin ja erilaisiin koti- ja villieläimiin punkkien välityksellä tarttuva tauti;
C. toteaa, että Euroopassa ilmenee vuosittain arviolta 650 000–850 000 borrelioositapausta, mikä tekee borrelioosista Euroopan yleisimmän zoonoosin, ja eniten sitä esiintyy Keski-Euroopassa; ottaa huomioon, että tautitapauksia ilmenee kevät-kesäkaudella (huhtikuusta lokakuuhun) ja että borrelioosi on tunnustettu maanviljelijöiden, metsätalousalan työntekijöiden ja tutkimusta maastossa tekevien tutkijoiden ammattitaudiksi maissa, joissa sitä esiintyy;
D. toteaa, että tautia kantavat punkit ja tauti vaikuttavat leviävän maantieteellisesti laajemmalle alueelle, koska nykyään tautitapauksia havaitaan suuremmilla leveyspiireillä ja korkeammalla merenpinnasta ja myös kaupungeissa; toteaa, että leviämisen epäillään johtuvan muun muassa maankäytön muutoksista, kuten heikkolaatuisen maan metsityksestä, haitallisten vieraslajikasvien kulkeutumisesta, ilmastonmuutoksesta, maapallon lämpenemisestä, liiallisesta kosteudesta ja muista ihmisen toimintaan liittyvistä tekijöistä;
E. toteaa, ettei borrelioosin hoidosta, diagnosoinnista tai seulonnasta ole eurooppalaista konsensusta ja kansalliset käytännöt vaihtelevat;
F. toteaa, että tautia kantavan punkin purema ja borrelioosin oireet voivat jäädä huomaamatta ja toisinaan tauti on jopa oireeton, mikä voi toisinaan johtaa vakaviin komplikaatioihin ja pitkäaikaissairauden kaltaiseen pysyvään vaurioon, varsinkin jos potilasta ei ole diagnosoitu viipymättä;
G. toteaa, että nykyistä luotettavampi borrelioosin diagnosointi varhaisessa vaiheessa vähentäisi pitkälle edenneiden tautitapausten määrää merkittävästi ja parantaisi potilaiden elämänlaatua; toteaa, että EU:n DualDur-tutkimushankkeen johtajien mukaan tämä vähentäisi taudista aiheutuvaa taloudellista taakkaa ja säästäisi terveydenhuollossa noin 330 miljoonaa euroa jo ensimmäisten viiden vuoden aikana;
H. toteaa, että monia potilaita ei diagnosoida nopeasti eivätkä he saa sopivaa hoitoa; toteaa heidän kokevan, etteivät viranomaiset huomioi tai kuuntele heitä, ja että joillakin heistä oireet jatkuvat pitkään ja voivat johtaa pitkäaikaissairauteen;
I. toteaa, ettei borrelioosia vastaan ole vielä olemassa rokotetta;
J. toteaa, että borrelioosista aiheutuvan todellisen taakan suuruutta EU:ssa ei tunneta, sillä taudista ei ole tilastotietoja ja tautitapausten määritelmissä, käytettävissä laboratoriomenetelmissä ja seurantajärjestelmissä on hyvin paljon eroja;
K. toteaa, että varhaisvaiheen ja myöhäisvaiheen borrelioosia ei erotella erillisin ICD-tunnuksin; toteaa, että myöhäisvaiheen borrelioosin eri oireille ei ole erillisiä ICD-tunnuksia;
L. toteaa, että kansainvälisen borrelioosiyhdistyksen (International Lyme and Associated Diseases Society, ILADS) ja Yhdysvaltojen tartuntatautiyhdistyksen (Infectious Diseases Society of America, IDSA) hoitokäytäntöjä koskevat ohjeistukset eroavat toisistaan ja niiden erilaiset lähestymistavat vaikuttavat taudin hoitokäytäntöihin myös EU:ssa;
M. toteaa, että borrelioosin kroonistumisen mekanismia ei täysin ymmärretä;
N. toteaa, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset samoin kuin potilasjärjestöt ja väärinkäytösten paljastajat ovat varoittaneet tästä terveysongelmasta jo lähes vuosikymmenen ajan;
O. toteaa, että vaikka borrelioosi tunnetaan lääketieteessä hyvin, se on edelleen alidiagnosoitu sairaus, erityisesti oireiden havaitsemisen vaikeuden ja asianmukaisten diagnostisten testien puuttumisen vuoksi;
P. toteaa, että borrelioosin seulontatutkimukset eivät aina pysty antamaan tarkkoja tuloksia ja että esimerkiksi ELISA-testi pystyy havaitsemaan vain yhden infektion kerrallaan;
Q. toteaa, että monet eurooppalaiset ovat harjoittamansa ammatin vuoksi jatkuvasti alttiita borrelioosi-tartunnalle (maanviljelijät, metsätalousalan työntekijät, tutkimusta maastossa tekevät tutkijat ja opiskelijat – esimerkiksi biologit, geologit, maanmittarit ja arkeologit);
R. toteaa, että lääkärit noudattavat usein borrelioosin osalta vanhentuneita suosituksia, joissa tutkimuksen edistymistä ei oteta riittävästi huomioon;
1. ilmaisee huolensa borrelioosin hälyttävästä leviämisestä Euroopan väestön keskuudessa, sillä sairastuneita on laskettu olevan noin miljoona;
2. muistuttaa, että borrelioosi on lisääntynyt vaihtelevassa määrin kaikissa jäsenvaltioissa, mikä tekee siitä yleiseurooppalaisen terveysongelman;
3. panee tyytyväisenä merkille EU:n tähän mennessä myöntämän rahoituksen borrelioosin varhaista havaitsemista ja tulevaisuuden hoitomenetelmiä käsittelevään tutkimukseen (sellaisiin hankkeisiin kuin ANTIDotE, ID-LYME ja LYMEDIADEX on myönnetty noin 16 miljoonaa euroa);
4. kehottaa lisäämään borrelioosin diagnosointi- ja hoitomenetelmien rahoitusta; kehottaa sen vuoksi edistämään tutkimustyötä sekä lisäämällä määrärahoja että vaihtamalla epidemiologista tietoa, kuten tietoa tautia aiheuttavien ja aiheuttamattomien bakteerien leviämisestä ja esiintymisestä;
5. kehottaa lisäämään kansainvälistä yhteistyötä borrelioositutkimuksen alalla;
6. kannustaa komissiota keräämään mahdollisimman paljon tietoa jäsenvaltioissa borrelioosiin käytettävistä seulontamenetelmistä ja hoidoista;
7. kehottaa säätämään raportointivelvoitteen kaikissa jäsenvaltioissa, joissa borrelioosia esiintyy;
8. kehottaa komissiota helpottamaan borrelioosin seurantaa, diagnosointia ja hoitoa koskevaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;
9. pitää myönteisenä, että eräät jäsenvaltiot sisällyttävät borrelioosin kansalliseen valvontajärjestelmäänsä, joka perustuu erityisiin menetelmiin;
10. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön yhtenäiset seurantaohjelmat ja tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä diagnoosia varten tehtävien testien ja hoitomuotojen standardoinnin helpottamiseksi; kehottaa komissiota tunnustamaan borrelioosin maa- ja metsätalousalalla työskentelevien ja maastossa työskentelevien tutkijoiden (kuten biologien, geologien, maanmittarien, arkeologien jne.) ammattitaudiksi;
11. vaatii punkkikantoihin liittyviä yksilöllisiä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja niiden hallintaa jäsenvaltioissa borrelioosiin sairastumisen ehkäisemiseksi;
12. kehottaa laatimaan näyttöön perustuvat ohjeet borrelioosin kliiniseen ja laboratoriodiagnoosiin; kehottaa erottamaan varhaisvaiheen ja myöhäisvaiheen borrelioosin toisistaan erillisin ICD-tunnuksin; kehottaa antamaan erilliset ICD-tunnukset myös myöhäisvaiheen borrelioosin eri oireille;
13. pyytää komissiota julkaisemaan EU:ssa sovellettaviin parhaisiin käytäntöihin perustuvat ohjeet, joiden avulla yleislääkäreiden on helpompi diagnosoida ja seuloa borrelioosia;
14. kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan kliinisten tutkimusten käyttöä siten, että lääkärit voivat diagnosoida borrelioosin, vaikka serologisten kokeiden tulokset olisivat negatiiviset, jotta potilas pääsee pois hoidon umpikujasta;
15. toteaa, että joillakin potilailla oikean diagnoosin ja hoidon saaminen kestää kauan, ja kehottaa komissiota arvioimaan, miten laajasta ilmiöstä pitkittyneessä borrelioosin diagnosoinnissa ja erityisesti ulkomaille hoitoon hakeutumisessa on kyse ja minkälaisia taloudellisia seurauksia jälkimmäisestä aiheutuu;
16. kehottaa suunnittelemaan ja panemaan alulle innovatiivisia hankkeita, joilla voidaan parantaa tiedonkeruuta ja tehostaa koulutusta ja tiedotustoimia;
17. pitää myönteisenä epidemiologisen seurannan piiriin kuuluvista tartuntataudeista ja erityisistä terveysasioista ja asian kannalta merkityksellisistä tapausmäärittelyistä annettua komission täytäntöönpanopäätöstä(2), jossa Lymen neuroborrelioosi sisällytetään tartuntatautien luetteloon;
18. painottaa, että borrelioosin lisääminen Euroopan epidemiologisen seurannan verkostoon mahdollistaa sen, että potilaat hyötyvät vankan ja jäsentyneen terveydenhuoltojärjestelmän tarjoamista eduista, joita ovat jatkuva tiedonkulku toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä, borrelioositapausten nopea ja luotettava tunnistaminen EU:ssa, molemminpuolinen apu kerättyjen seurantatietojen analysoinnissa ja tulkinnassa ja tarvittavien laitteiden käyttöönotto, jotta voidaan pysäyttää taudin leviäminen ihmisiin;
19. kehottaa jäsenvaltioita järjestämään borrelioosista väestölle ja kaikille asianosaisille tiedotus- ja valistuskampanjoita ensisijaisesti alueilla, joihin sen leviäminen on eniten vaikuttanut, ja toteaa, että jäsenvaltiot voivat pyytää komissiolta tähän logistista tukea;
20. kehottaa komissiota laatimaan borrelioosin torjumiseksi eurooppalaisen suunnitelman, jossa tähän hiljaiseen epidemiaan suhtaudutaan asianmukaisella vakavuudella; kannustaa perustamaan eurooppalaisen borrelioosiverkoston, johon asianomaiset sidosryhmät osallistuvat;
21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita julkistamaan taudin riskiryhmiä, esimerkiksi ulkotyöläisiä, varten yhteiset ohjeet borrelioosin ennaltaehkäisemiseksi sekä standardoidut diagnosointi- ja hoito-ohjeet;
22. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ennaltaehkäisevät tutkimukset ja nopean hoitopolun ja seuraamaan borrelioosi-infektion kulkua henkilöillä, jotka työskentelevät maa- ja metsätalousalalla, ja tutkijoilla, jotka hankkivat näytteitä maastossa;
23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+MOTION+B8-2018-0514+0+DOC+XML+V0//FI